Huomio karkaa ohjaajaan
Hajutyöskentely on laji, jossa koiran yksi tärkeimmistä työkaluista on sen oma halu ja kyky käsitellä informaatiota itsenäisesti.
Mikromanagerointi ei kuitenkaan yleensä ala siitä, että ohjaaja haluaa kontrolloida koiraansa.
Se alkaa usein siitä, että ohjaaja haluaa auttaa.
Kun koira etsii, se tekee jatkuvasti pieniä ratkaisuja: mihin edetä, mihin pysähtyä, pitäisikö tarkistaa tuo kulma, nouseeko haju ylös vai sittenkin alas.
Tämä on aktiivista tiedonkäsittelyä.
Jos me ohjaajina puutumme toistuvasti antamalla vihjeitä sanoin tai elein, koiran huomio alkaa jakautua kahteen suuntaan: etsimiseen ja ohjaajaan. Tämän toistuessa usein, huomio alkaa helposti siirtyä hajun etsinnästä yhä enemmän ohjaajan tarkkailuun.
Koira alkaa hakea ratkaisuja ihmisen eleistä ja mikroilmeistä sen sijaan, että se luottaisi omaan työskentelyynsä ja käyttäisi hajuaistiaan. Aluksi tämä voi olla hyvinkin huomaamatonta.
✴️ Kun luovumme tarpeesta kontrolloida koiran jokaista liikettä, annamme tilaa koiran oppimiselle ja osaamiselle.
Kontrollin vähentäminen ei tarkoita ohjaajan katoamista kuvasta. Päinvastoin: se edellyttää ohjaajalta suunnittelua ja oman toiminnan tarkastelua.
Ohjaajan rooli muuttuu kontrolloijasta mahdollistajaksi.
Ohjaajan tehtävänä on rakentaa ja toteuttaa harjoitukset niin, että koira voi onnistua omilla oivalluksillaan. Tarvittaessa ohjaaja on paikalla auttamassa, jos koira sitä todella tarvitsee.
✴️ Mistä tunnistaa, että ohjaaja on osallistunut liikaa tai tehtävä ei ole muuten koiralle selkeä?
Muutamia tyypillisiä merkkejä:
- Koira vilkuilee/ katsoo toistuvasti ohjaajaa.
- Etsintä muuttuu katkonaiseksi.
- Koira hidastelee tai alkaa vältellä etsintää.
- Pienikin ohjaajan liike voi saada koiran vaihtamaan suuntaa.
Huomaatko: joitakin näistä asioista jopa tavoitellaan toisissa harrastuslajeissa.
✴️ Ilmiö on siksi hyvin inhimillinen. Ja koirat ovat erittäin taitavia lukemaan ihmistä!