Mikromanagerointi-sana on alkanut esiintyä yhä enemmän työssäni: sekä puheissa että kysymyksissä. Joten ajattelin muutaman postauksen ajan pohtia asiaa vähän enemmän.
Mitä mikromanagerointi on?
Se on toimintatapa, jossa joku henkilö pyrkii kontrolloimaan tekemistä tai suoritusta koko ajan pienintä yksityiskohtaa myöten.
Hajutyöskentelyssä mikromanagerointi ilmenee usein jatkuvana ohjausvihjeiden tai avun antamisen tulvana. Tunnistettavia muotoja ovat esimerkiksi hihnalla vaikuttaminen, vartaloavut, sormella tai kädellä osoittelu, jonkin sanan kuten, “haju” “etsi”, jatkuva toistaminen. Vaikeampaa sen sijaan on havaita, miten nämä vaikuttavat koiran etsintätapaan. (tarkemmin osa 2)
Melkein kuulen jo kysymyksen:
“Eikö koiraa siis saa ohjata?”
Tai ilahtuneen toteamuksen:
“Minä en ikinä ohjaa koiraani.”
Mielestäni vastaus on molempiin sama: satunnaista ohjaamista tarvitaan, mikromanagerointi on jatkuvaa. Kyse on tasapainosta.
Mikromanageroiva ohjaaja pelkää usein koiran tekevän virheen ja haluaa omalla toiminnallaan ehkäistä sitä. Siksi ohjaaja puuttuu tilanteeseen jo ennen kuin koira ehtii edes kokeilla omaa ratkaisuaan.
Tämä taas heikentää koiran mahdollisuutta kehittää omaa ongelmanratkaisukykyään, mikä on välttämätöntä itsenäisen työskentelyn syntymiselle.
Inhimillistä toimintaa, mutta ei hyödyllistä