Moni harjoitus tahtoo kiteyttää epäonnistumisen kysymykseen: Kumman vika tämä oli?
Kysymys on mielestäni väärä jo lähtökohdiltaan. Se perustuu ajatukseen siitä, että ohjaaja ja koira ovat erilliset toimijat. Itse näen, että ohjaaja ja koira eivät useinkaan ole kaksi erillistä lenkkiä, joista toinen pettää.
Se mikä näyttää koiran virheeltä, voi juontua siitä, mitä ohjaaja teki hetkeä aiemmin. Ja toisinpäin.
Kun tähän lisätään vielä se, että riittävän haastavassa tilanteessa jompikumpi tekee virheen aina, käy selväksi, että syyllisen etsintä ei tuo oikeastaan missään tilanteessa lisäarvoa. Tilanteen ja harjoituksen purkaminen sekä analysointi kylläkin.
Tässä muutama kysymys avuksi:
Katso ajoitusta
Alkoiko koiran käytös muuttua ennen vai jälkeen ohjaajan reaktion? Jos ennen, kyse on todennäköisemmin koirasta itsestään. Jos koira taas reagoi selvästi esimerkiksi ohjaajan pysähtymiseen tai jännitykseen, käännä katseesi ohjaajaan.
Erota taito ja viretila
Jos koirasi osaa jonkin asian yleensä, mutta ei tänään — silloin kyse on useimmiten viretilasta, ei osaamisesta. Sama pätee ohjaajaan: hän tiesi mitä tehdä, muttei pystynyt siihen juuri nyt, tässä tilanteessa.
Muista: paineeseen reagoi usein se osapuoli, jonka olo on sillä hetkellä epävarmempi. Kannattaa miettiä kertooko se enemmän hetkestä kuin osaamisesta.
Otsikkoa hyödyllisempi kysymys onkin: mitä opimme tästä harjoituksesta (yhdessä) seuraavaa kertaa varten?