“Ei se jaksa keskittyä.”
“Se vain haistelee omiaan”
“Motivaatio katosi.”
Todellisuudessa koirasi arvioi koko ajan tilannetta:
Onko tämä turvallista?
Onko tämä kannattavaa?
Onko jotain tärkeämpää?
Jos työskentely tuntuu ennustettavalta ja palkitsevalta, koira sitoutuu siihen.
Jos ympäristö kuormittaa tai tehtävä on epäselvä, sen huomio siirtyy muualle.
Kyse on priorisoinnista.
Tämä näkyy eri tavoilla:
Koira jää jumiin yhdelle alueelle → täältä löytyy todennäköisemmin
Koira ei keskity etsintään → jokin muu vetää puoleensa enemmän
Koira keskeyttää kuullessaan uudenlaisen äänen → turvallisuus meni edelle
Kaikissa näissä koira toimii loogisesti.
Hyvä harjoittelu on ennen kaikkea suotuisten olosuhteiden rakentamista.
Kun tehtävä on sopivan tasoinen, vihjeet selkeitä ja ympäristö hallittavissa, työskentely alkaa tuntua koirasta kannattavalta.
Tätä me sitten kuvaamme usein sanalla
motivoitunut.
Nämä kaikki samat asiat koskevat myös ohjaajaa.
Jos harjoittelu jää väliin tai tuntuu raskaalta, kyse ei yleensä ole halun tai tavoitteiden puutteesta.
Usein kuormitus, epävarmuus tai liian suuret odotukset vievät tilan toiminnalta.
Motivaatiota ei synny pakottamalla tai pusertamalla.
Se syntyy, kun tilanne tekee toiminnasta todennäköisen.
Mielestäni ratkaisu onkin kysyä:
Mitä tässä tilanteessa pitäisi muuttaa, jotta eteneminen olisi sujuvaa?
Ja sitten se vaikein osuus:
hyväksyä vastaus.